torstai 6. huhtikuuta 2017

Peitettä pukkaa - Lap quilt

Tänään on vuorossa peitteen esittely - sekin on ollut tikkauksia vailla jo pari vuotta. Nyt tuli valmista siitäkin, ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Saa nähdä mihin se päätyy, paikkaa ei toistaiseksi ole tiedossa, koska meillä ei ole siihen tarvittavaa 80 cm leveää sänkyä. Sen mitat ovat n. 130/160 cm x 255 cm.















***********************
Lap quilt - or single bed cover, whichever you prefer. Measurements are 130/160 cm x 255 cm - at the moment there is no such bed available in our household, we'll see where it will find it's place and when...

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Liinoja vuorossa - Table cloths next

Tällä kertaa on ollut liinojen vuoro: esittelyssä kaksi liinaa, jotka olivat keskeneräisiänekin. Tein  molempiin ensin tikkaukset ja sitten kanttasin reunat. Ensimmäinen liinoista valmistui perinteisellä ompelukoneella, toisen tikkaukseen käytin taas isoa konettani. Ainakin höyhenten osalta näyttäisi, että tunnen oloni jo suhteellisen kotoiseksi.











 

****************************'
This time I finished two table cloths: first one got it's quilting with my domestic sewing machine, the second one was a test with no marking and stitching in manual mode with my longarm machine. It seems that with feathers I'm getting more and more comfortable.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vauvan peite 2 - Baby quilt 2

Irinakin on nyt saanut oman vauvanpeitteensä - siis tarkoitan isoäitiä, jolle niinikään lupasin ommella vauvanpeitteen. Saajana on pojanpoika, joka hänkin jo lähestyy ensimmäistä syntymäpäiväänsä.

Tällä kertaa tikkasin peitteen isolla koneellani, ja luultavasti siirryn pikku hiljaa kokonaan pikkukoneen äärestä isomman koneen käyttöön. Se on niin paljon vaivattomampaa, harjoitus tehnee siinäkin mestarin.






***************************

Now Irina also has got her own baby quilt, i.e. she has received a bay quilt for her grandson. He is also growing fast and will have his first birthday in two or three months' time.

This time I carried out quilting with my big machine - I think I'm going to do more and more of quilting on it, as it is so much easier. And "Übung macht Meister", I'm sure.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Vauvan peite - Baby quilt

Kaikki on vielä vaiheessa: Esimerkiksi työhön paluu on täysin auki - jos edes enää onnistuu - mutta ompeluinto on sentään jossain määrin tallella. Ainakin olen päättänyt tehdä koppuun kaikki aloittamani työt, ja sitten ehkä katsoa pidänkö taukoa, kuinka kauan, jne.

Ensimmäisenä vuorossa oli vauvan peitteen valmistaminen vauvalle, joka niinikään päätti tehdä toisin kuin kaikki kaavailivat, ja "tuppautui" maailmaan 6 kk iässä eli aivan liian varhain. Onnea on kuitenkin ollut matkassa hänelläkin oikein roppakaupalla, sillä käytyään hiljattain 1-vuotistarkastuksessa ainoaksi puutteeksi jäi pinsettiotteen puuttuminen 🌝. Peitteen osalta olikin jo sovittu, että teen sen kun aikatauluni sallii - ja vihdoin sain sen pari viikkoa sitten valmiiksi ja oikealle omistajalleen.

Peitteeni aiheen löysin Pinterestistä, jossa se tosin oli valmiiksi painettuna kankaana, mutta piirsin osat ja valmistin sen aplikoimalla.








*********************
Everything is still unclear: am I going to be able to return to work for example - but luckily I still have something I can turn to and with that I mean sewing. At least I think so at times, and that has made me want to finish at least everything I have been piling to my table thinking "some day I'll finish it". I'm determined to do it now instead, and then figure out wether to continue sewing or not.

If I've been busy with my problems, so has the baby that decided to have his first look at the world much too soon. He made his way out in week 28, I think, and has caused a lot of worry and heartache, but as he recently had his 1-year check up, the only thing "missing" was the key pinch grip🌝.

It had already been agreed, that I would make the quilt when it best suited me - finally I managed to finish it only three months late.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Niin toisin... - Against all odds...

... menevät asiat joskus, ihan toisin kuin on itse suunnitellut. Kaikki oli valmiina tilkkutöiden opetusta varten perjantaina 30.9., kun ajelin illalla Raumalle. Siellä ehdin olla tuskin puoli tuntia, kun tunsin yhtäkkiä päätäni alkavan särkeä, ja särky voimistui ajoittain lähes sietämättömäksi. Helena-emäntä lähti ostamaan lääkitystä, mutta takaisin tullessaan huomasi oveni olevan kiinni ja ilmeisesti oletti minun jo nukahtaneen - en tiedä, emme ole Helenan kanssa sen jälkeen vielä tavanneet.

Oma aikansa meni, ennen kuin puolen yön aikoihin sain avun, ja minua lähdettiin viemään majapaikastani ensin Poriin ja sitten pääni kuvaamisen jälkeen edelleen Helsingin Meilahteen. Kuvaamisen tuloksena oli havaittu "akuutti ICH 95 x 45 x 40 mm oikealla frontaalisesti", kuten olen sittemmin saanut diagnoosin lukea. Aivoverenvuoto. Kaikki tämä tuli ihan puskista ilman mitään ennakkovaroituksia - jollei niiksi lasketa tilannetta, josta ei olisi ollut enää kohta ulospääsyä ilman tekeillä olleiden töiden siirtoa tulevaisuuteen, ehkä pitkällekin.

Luoja oli minulle kuitenkin tällä kertaa armollinen: toipuminen lähti heti etenemään - ei tullut tilannetta, jossa ensin mentäisiin huonompaan suuntaan ennen parempia uutisia. Toipilasaikani on ollut varsin vauhdikasta, ja minua on kiikutettu Meilahdesta Hyvinkäälle ja sieltä edelleen Röykän kuntoutussairaalaan. Päästyäni viiden ja puolen viikon "sairaalakierteen" jälkeen vihdoin takaisin kotiin ensimmäinen viikko meni pelkästään levätessä ja voimia kerätessä, sillä niin hengästynyt oli oloni kaiken pyörityksen jälkeen.

Erilaisille terapioille on ollut sijansa kuntoutussairaalassa että sen jälkeen. Aktiivisin olen ollut puheterapian osalta, johon tuli vain kahden viikon tauko siirtyessäni sairaalasta kotiin. Koen olevani nimenomaan tässä heikoimmillani, vaikka ulkopuolinen ei välttämättä mitään huomaakaan. Olen kuitenkin itse tietoinen "blokeistani", niin kuin minä niitä kutsun: varsinkin silloin menen helposti mykäksi, jos vaihtoehtoja on paljon. Tyyliin että pitäisi luetella vaikkapa p-kirjaimella alkavia sanoja...

Paljon on siis mahtunut loka-marraskuulle ja sen jälkeenkin. Lopputulema on vielä osin auki, mutta jollei tulossa ole enää pahempia takapakkeja, niin sekin tulee olemaan onnellinen. Syytä ja aihetta on siis yksinomaan kiitollisuuteen.

Koska blogikirjoitus ilman kuvaa on helposti tylsä sellainen, liitän tähän kuvan, jossa mielestäni yhdistyvät sekä kiitollisuus että joulunalusaika.


************************

... and to make the story short: I'm recovering from cerebreal haemorrhage. I'm doing fine and expect to be back in school in February.

Thank God it wasn't as serious as in could have been - I've only some issues regarding speech production, that cause me trouble in certain situations. For an "ousider" they are not noticeable at all, since I can find my way around them, so he won't have a clue.

All is well that ends well, I am confident that this will be the case here as well. To make this post a bit more interesting I'm adding a picture that in my opinion combines my humble gratitude and the fact that life goes on.